SMILE, CLEAR, LASIK vai PRK? Mikä tekniikka sopii silmiesi laserleikkaukseen parhaiten?
Kirjoittaja: Anriikka Viik, FM
Tarkistanut: Jarno Ylitalo, LL, FEBO, FWCRS
Helsinki, 8.8.2023
Silmien laserleikkauksen kolme perustekniikkaa ovat tähystystekniikka (esim. SMILE, SMILE Pro ja CLEAR), läpälliset tekniikat (LASIK ja FemtoLASIK) sekä pintalaserointi (PRK, ASA, Epi-LASIK, LASEK, ”viiltovapaa” PRK jne). Vaikka moni haluaa nykyään SMILE-laserleikkauksen, valitaan tekniikka aina yksilöllisen tilanteen mukaan. On silmien rakennetyyppejä, joille laserleikkaus voidaan tehdä vain jollain tietyllä tekniikalla.
Kirurgin täytettäväksi annettavan OcuCoach-tarkistuslistan avulla pystyt helposti vertailemaan, millä tekniikalla yksilölliset silmäsi voidaan hoitaa laadukkaimmin ja turvallisimmin. Mieti tarkkaan päätöstäsi. Etusi on valita silmäkirurgi, jolla on laadukas toimintamalli.
1) SMILE-laserleikkaus oli ensimmäinen tähystystekniikka (small incision lenticule extraction) ja CLEAR perustuu samaan periaatteeseen
Uusin laserleikkauksen perustekniikoista on tähystystekniikka, jonka ZEISS kehitti ensimmäisenä ReLEx SMILE -kauppanimellä. SMILE-laserleikkauksia on tehty jo useita miljoonia toimenpiteitä, ja tekniikka on osoittautunut erinomaiseksi.
Sveitsiläisen laitevalmistajan Ziemerin CLEAR-laserleikkaus (Corneal Lenticule Extraction for Advanced Refractive Correction) toimii samalla lentikkeliperiaatteella kuin SMILE-leikkaus. CLEAR-leikkausten tulokset ovat myös erinomaisia.
Tähystystekniikkaa kutsutaan yleensä SMILE-leikkaukseksi ensimmäisen sovelluksen kauppanimen mukaan. SMILE-laserleikkaus ja CLEAR-laserleikkaukset ovat kuitenkin molemmat vähiten silmän pintaan kajoavia kaikista käytössä olevista tekniikoista. Ne vastaavat samaa edistysaskelta, joka on aikanaan otettu muuallakin kirurgiassa, kuten sisäelinkirurgiassa, nivelkirurgiassa ja verisuonikirurgiassa.
Tähystyksellä tehdyistä leikkauksista toipuminen on yleensä huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kuin vanhemmilla tekniikoilla tehdyistä toimenpiteistä. Siksi lentikkelitekniikat ovat nykyään suosituimpia tekniikoita.
SMILE-leikkauksessa silmän pintaa käsitellään vähiten
SMILE-laserleikkauksessa taittovirhe korjataan tekemällä laserilla sarveiskalvon sisään hyvin ohut tasoleike, joka poistetaan pienestä työtunnelista. SMILE-leikkauksessa silmän pinta säilyy ehjänä lukuunottamatta työtunnelin 2–4 mm pituista rakomaista haavaa, joka umpeutuu yleensä jo samana päivänä.
2) Läppätekniikat: FemtoLASIK ja LASIK (laser assisted in situ keratomileusis)
Läppätekniikat ovat olleet jo pitkään käytössä laserleikkauksissa. LASIK-toimenpiteessä asemoidaan ja leikataan sarveiskalvoon lähes ympyrän muotoinen läppä, jonka kirurgi kääntää sivuun. Paljastuneeseen stroomakudokseen tehdään eximer-laserointi, joka poistaa taittovirheen muuttamalla sarveiskalvon muotoa.
Lopuksi läppä asetellaan takaisin paikoilleen. Sarveiskalvon pinnan epiteelisolut muuraavat sauman nopeasti umpeen.
Vanhemmassa LASIK-tekniikassa silmän pintaan tehdään läppä mekaanisella keratomilaitteella, kun taas FemtoLASIK-leikkauksessa laserlaite tekee läpän. Keratomilla ja femtosekuntilaserilla tehtyjen läppien eroja käsitellään edempänä.
3) Pintaa käsittelevä PRK-laserleikkaus (photorefractive keratectomy)
Pintalaserointi on vanhin tekniikka, mutta edelleen joissakin tapauksissa ensisijainen vaihtoehto. PRK-toimenpiteestä toipuminen on hankalampaa ja hitaampaa kuin LASIK- ja SMILE-laserleikkauksen jälkeen.
PRK-leikkauksessa poistetaan pinnalla oleva epiteelikerros eli sarveiskalvon ”iho” joko laseroimalla tai mekaanisesti. Sen jälkeen tehdään eximer-laserointi, joka korjaa taittovirheen. Silmän pinta toipuu varsin nopeasti. Sarveiskalvon epiteelisolut kasvavat paikalleen 3–5 vuorokauden aikana laserleikkauksen jälkeen. Suojapiilolinssin alla se tapahtuu yleensä varsin oireettomasti.
PRK:n haittana on, että näkö on sumea niin kauan kuin epiteelin parantuminen kestää, ja mahdollisesti vielä pidempäänkin. LASIK- ja SMILE-laserleikkausten jälkeen voidaan palata normaaliin päiväjärjestykseen huomattavasti nopeammin. LASIK- ja SMILE-leikkausten tarkentavissa toimenpiteissä ei ole samanlaista hazen eli sarveiskalvon arpisamentuman riskiä, ja säädettävyys on paremmalla tasolla, mitkä ovat pääasialliset syyt siihen, että PRK-laserleikkauksia tehdään nykyään vähemmän.
On yksilöllistä, kuinka epämiellyttävänä kukin kokee toipumisajan, jolloin PRK-leikkauksessa hoidetun alueen epiteelikerros kasvaa umpeen.
Muut taittovirhekirurgiset tekniikat
OcuCoach-tarkistuslistan leikkaustekniikkaa ilmoittavan kysymyksen viimeiseen kohtaan ”Muu, mikä” tulee merkintä hyvin harvoin. Tähän ryhmään kuuluvat sarveiskalvon sisään sijoitettavat implantit (intracorneal rings) tai etukammioon asetettava keinomykiö (phakic lens).
Jos kirurgi tarjoaa sinulle jotakin näistä harvemmin käytetyistä tekniikoista, silmäsi ovat taittovirhekirurgian kannalta (ja hinnankin osalta) erikoistapaus verrattuna tavanomaisiin tekniikoihin.
Laserleikkausten perustekniikoiden muunnokset
Laserleikkauksia voidaan markkinoida myös erilaisilla brändeillä, mutta ne voidaan kuitenkin luokitella kuuluvaksi johonkin kolmesta perustekniikasta.
Esimerkiksi iän myötä heikentyneen lähinäön eli aikuisnäön korjaamiseen käytettyjen sovellusten nimet voivat alaa tuntemattomalle kuulostaa erillisiltä tekniikoilta.
Ikänäköisen laserleikkaus
Monovisio on jo pitkään käytössä ollut ratkaisu, jossa toiseen silmään jätetään likitaitteisuutta mahdollistamaan tarkka lähinäkö. Monovisio voidaan toteuttaa SMILE-, CLEAR-, FemtoLASIK-, LASIK- ja PRK-tekniikoilla.
Blended Vision on eximer-laserprofiilin uudempi modifikaatio, jolla pyritään lisäämään monovision toimivuutta eli syväterävyyttä samaan tapaan kuin EDOF (extended depth of focus) -intralinssejä käytetään linssileikkauksissa. Molempien toimintaperiaate perustuu sfäärisen aberraatiotason muokkaamiseen.
Uudesta perustekniikasta ei siis ole kyse, sillä Blended Vision tehdään FemtoLASIKilla ja eximer-laseroinnilla. Syväterävyyden onnistunut toteutus vaatii huolellista paneutumista toimenpiteen suunnitteluun.
Käytännössä lähes jokainen käytössä oleva laserleikkaustekniikka on perusolemukseltaan joko tähystystekniikka (SMILE, CLEAR), läppätekniikka (FemtoLASIK, LASIK) tai pintalaserointi (PRK). Etusi on selvittää, mihin ryhmään tarjottu leikkaus kuuluu, koska silloin vältyt markkinointijargonin harhaanjohtavilta vaikutuksilta.
Leikkaustekniikan muunnos voi olla myös lähinnä brändimielikuviin perustuva
Varsinkin PRK:sta on tehty pienillä muunnoksilla sovelluksia, joita kaupataan uutuuksina hienonkuuloisilla tuotenimillä.
Jos harkitset uutuudelta vaikuttavaa pintalaserointia, kannattaa kysyä asiantuntijoilta, miten se tarkalleen ottaen eroaa PRK:sta. On tärkeää, että saat realistisen käsityksen toimenpiteestä ja toipumisesta. Älä antaudu harhaanjohdetuksi hienonkuuloisilla nimityksillä, vaikka sinulle kerrottaisiinkin että tällä käänteentekevällä tekniikalla ei mikään terä koske silmää, sillä kyseessä on kuitenkin vain vanha tuttu PRK. Tällöin on syytä pohtia päätöstä perehtymällä PRK:n ominaisuuksiin. Lisätietoa edempänä.
Mitä pienempi haava, sitä nopeampaa toipuminen
Silmien laserleikkausten tekniikoiden kehitys noudattaa samaa kaavaa kuin muussakin kirurgiassa, eli toimenpiteet ovat ensin avokirurgiaa, jossa on suuret haavat. Tekniikoiden edistyessä haavat pienenevät, kuten SMILE- ja CLEAR-laserleikkauksissa.
Mitä pienempi haava, sitä nopeampaa toipuminen yleensä on.
Kun puhutaan endoskooppisesta kirurgiasta, tarkoitetaan hyvin pienen haavan kautta tähystimellä tehtävää työtä. Vielä ei ole kehitetty niin pieniä tähystimiä, että sarveiskalvon sisään voisi sukeltaa. SMILE-laserleikkaus on kuitenkin haavojen kannalta tähystyskirurgiaa, koska siinä tehdään vain pieni työtunneli sarveiskalvolle ja työskennellään instrumenteilla sen kautta. Tähystintä ei tarvita, sillä läpinäkyvää sarveiskalvoa tarkastellaan ulkopuolelta mikroskoopilla, aivan kuten muissakin tekniikoissa.
Tuntuu luontevalta ajatella, että SMILE-laserleikkaus kannattaisi tehdä aina kun mahdollista, koska siinä käsitellään silmän pintaa hyvin vähän, ja sen jälkeen kuivasilmäisyyttä saattaa esiintyä vähemmässä määrin kuin muilla tekniikoilla. LASIK-läpän teko puolestaan katkaisee enemmän hermotusta sarveiskalvon pinnasta. Se aiheuttaa kuivasilmäisyyttä, joka menee normaalisti ohi hermojen kasvettua takaisin.
Tärkeä syy SMILE-laserleikkauksen suosiolle on se, että läppään liittyviä komplikaatioita ei tarvitse pohtia.
Normaalitapauksissa ja taitavan kirurgin käsissä SMILE-leikkausten riskitasot ovatkin pääsääntöisesti matalampia – vaikka onkin olemassa joikin vain SMILE-toimenpiteille ominaisia komplikaatioita.
Erikoisemmissa tapauksissa läppätekniikka on usein luotettavin.
Sinun ei kuitenkaan tarvitse näitä pohtia, jos OcuCoach-tarkistuslista on asianmukaisesti täytetty.
OcuCoach-tarkistuslistan käyttö suojelee sinua ja ajaa etuasi, koska takuukirurgiassa laatu ja turvallisuus ovat automaattisesti ykkösprioriteetteja leikkauksen suunnittelussa.
Kirurgi, joka antaa henkilökohtaiset takuut OcuCoach-tarkistuslistalla, suosittelee väistämättä sitä tekniikkaa, jolla hän parhaiten täyttää sitoumuksensa. Kun hän on allekirjoittanut OcuCoach-tarkistuslistan, sinun etusi on automaattisesti hänenkin etunsa.
SMILE- ja CLEAR-laserleikkaukset vaativat paljon kirurgin kädentaidoilta
Kun tähystystekniikoiden (SMILE ja CLEAR) osuus laserleikkauksista kasvaa, OcuCoach käy yhä tärkeämmäksi, sillä vanhempiin tekniikoihin verrattuna ne vaativat enemmän kädentaitoja. Seuraavassa puhutaan SMILE-toimenpiteestä, mutta koska CLEAR on samankaltainen tähystystekniikka, kuvaus pätee myös CLEAR-toimenpiteeseen.
Toimenpiteessä laserkone tekee sarveiskalvon sisään kaksi tasoa, jotka muodostavat SMILE-leikkeen eli lentikkelin. Se on hyvin ohut kudosliuska, ja siksi sen poistaminen on vaativa käsityövaihe.
Kirurgi erottelee muodostuneen leikkeen ja vetää sen ulos 2–4 mm pitkästä haavasta. SMILE-leikkauksia tekevällä onkin oltava erinomainen kudostuntemus ja hienomotoriikka, jotta hän pystyy tuntemaan, missä kohtaa vain muutamien millimetrin sadasosien paksuisen leikkeen reuna on ja irrottamaan leikkeen vahingoittamatta kudoksia.
SMILE-laserleikkaus on vaativa toimenpide myös siksi, koska laitteen asemointi oikeaan kohtaan sarveiskalvolla on vaikeampaa, sillä se on vuoteen 2023 mennessä tehty käsivaralla. Viimeisintä tekniikkaa edustavissa SMILE Pro -leikkauksissa on koneavusteinen asemointi.
FemtoLASIKissa puolestaan laseroinnin on voinut jo pitkän aikaa asemoida mikronintarkasti koneella.
SMILE-laserleikkauksessa on myös suurempi paine onnistua täydellisesti, sillä tarkennukset tulevat vielä pitkän aikaa olemaan avoleikkauksia, joissa menetetään tähystyskirurgian hyödyt. Tällöin asiakas kokee väistämättä jonkinasteisen pettymyksen, koska hän alun perin odotti saavansa leikkauksen, jossa silmän pintaa käsitellään minimaalisen vähän.
Kuitenkin taitavasti suunniteltu ja toteutettu SMILE tekee asiakkaan hyvin tyytyväiseksi, sillä toipuminen on vaivatonta ja tulokset ovat usein hämmästyttävän tarkkoja.
SMILE-laserleikkaukseen haluavan kannattaa siis vertailla kirurgeja erityisen huolella.
Kaikkiin kolmeen tekniikkaan liittyy omanlaisiaan riskejä ja hyötyjä. Siksi on viisainta vertailla kaikenlaisia tekniikoita käyttävien kirurgien näkemyksiä OcuCoach-tarkistuslistan avulla. Monissa tapauksissa ja taitavissa käsissä SMILE tuottaa parhaan lopputuloksen. Silti se ei sovi kaikille rakennetyypeille.
FemtoLASIK ja LASIK
Läppätekniikat on tässä niputettu perusteiltaan samaksi tekniikaksi, koska FemtoLASIK ja LASIK eroavat lähinnä siinä, miten läppä leikataan sarveiskalvoon. Modernimmassa FemtoLASIKissa läppä muodostetaan laserlaitteella, kun taas LASIKissa käytetään hyvin ohutta keratomiterää.
Laserilla tehdyssä läpässä on tarkemmin muotoillut reunat, ja siksi läpän alle muodostuvan epiteelikasvun riski on häviävän pieni. Myös läpän mitat, syvyys ja sijainti ovat laserlaitteessa hyvin tarkkaan kontrolloitavissa, mikä vähentää tai poistaa muitakin riskejä.
Läppätekniikoiden etuna on tarkkuuden, turvallisuuden ja nopean toipumisen ohella myös se, että jäännöstaittovirheitä korjaava toimenpide on helppo tehdä, koska läppä on jo valmiina.
FemtoLASIK on SMILE-leikkausten yleistymisestä huolimatta edelleenkin paras mahdollinen tekniikka monissa tapauksissa. On rakennetyyppejä, kuten esimerkiksi kaukotaitteiset silmät, joihin SMILE ei käytännössä sovellu, mutta joita voidaan hoitaa läppätekniikalla.
Mekaanisen keratomin käyttö on loppumassa, koska femtosekuntilaser on merkittävästi turvallisempi ja tarkempi. Keratomi on toki hyvä ratkaisu joissakin erittäin harvinaisissa tapauksissa, kuten jos sarveiskalvolla on arpisamentumaa. Silti LASIKin valinnalle ei enää ole laatuun perustuvia syitä, jos FemtoLASIK on käytettävissä. LASIKin hinta voi tietenkin olla FemtoLASIKia halvempi, kuten vanhemmissa tekniikoissa yleensäkin.
Kumpi on parempi – SMILE vai FemtoLASIK?
Moni likinäköinen kysyy, kumpi uusimmista tekniikoista tuottaa tarkemman lopputuloksen. Vastaus riippuu silmien rakennetyypistä ja monesta yksilölliseen tilanteeseen liittyvästä seikasta – sekä tietenkin myös kirurgin taidoista vaihtoehtoisilla tekniikoilla.
Nykytietämyksen mukaan ns. ”helpot silmät” on parasta hoitaa SMILE-leikkauksella ja ”haastavat silmät” FemtoLASIKilla. Kun kirurgit puhuvat helpoista silmistä, he tarkoittavat rakenteeltaan säännöllisiä ja symmetrisiä silmiä. Haastavammiksi sanotaan silmiä, joissa on epäsäännölliset tai muuten normaalista poikkeavat sarveiskalvot ja mahdollisesti myös isot taittovirheet ja/tai paljon hajataitteisuutta.
Näköakseli on linja, joka kulkee silmänpohjan tarkan näön pisteen (fovea) ja katsottavan kohteen välillä. Kun tämä linja kulkee poikkeuksellisen kaukana sarveiskalvon keskipisteeseen nähden, se täytyy ottaa huomioon, jotta laserointi keskittyisi konsentrisesti näköakselin ympärille. Laserlaite olettaa näköakselin kulkevan täsmälleen keskipisteen kautta, ellei sitä tapauskohtaisesti ohjelmoida toisin. Tämä poikkeama kannattaa kirurgin ottaa huomioon rutiinileikkauksissakin, koska silloin valmiudet hoitaa poikkeamia muodostuvat hyviksi. Viimeistään siinä vaiheessa, kun olet varaamassa leikkausaikaa, kannattaa kirurgilta erikseen varmistaa, että tämä säätö hoituu häneltä rutiininomaisesti.
Epäsymmetrisemmistä tai muuten yleisistä keskiarvoista poikkeavista rakenteista ei välttämättä voi odottaa yhtä tarkkanäköistä lopputulosta kuin rakenteeltaan normaalimpien silmien tapauksessa.
Korkealaatuinen SMILE-leikkaus on siis mahdollista tehdä, jos sarveiskalvo on säännöllinen ja asiakas katsoo suoraan mustuaisen keskipisteen lävitse. Mutta jos silmissä on epätyypillisiä taittovirheitä ja/tai jonkinlaista muotopoikkeamaa, FemtoLASIK on usein parempi ratkaisu.
FemtoLASIKilla ja wavefront- tai topografia-ohjatulla profiililla voi taitava kirurgi hoitaa tilanteita, joissa SMILE ei ole parhaimmillaan.
Haastavammat leikkaukset kannattaa tehdä läppätekniikalla jo lähtökohtaisesti, koska niissä on suurempi todennäköisyys korjausleikkaukselle. Kun silmässä on jo valmiina läppä, tarkentaminen on helpompaa.
Sekä LASIK-tekniikoilla että SMILEllä toipuminen on vaivatonta ja näön tarkentuminen nopeaa.
PRK on vanhin käytössä oleva tekniikka
Sarveiskalvon pintalaserointia eli PRK:ta kutsutaan monilla eri kauppanimillä, kuten ASA, Epi-LASIK, LASEK, ”viiltovapaa” PRK jne. Yhteistä näille laserleikkauksille on, että toimenpiteissä kuoritaan leikkausalueen uloin pintakerros kokonaan pois, jonka jälkeen paljastunut osa muokataan laserilla tarkan näön mahdollistavaan muotoon.
Koska PRK:ssa koko leikkausalueen pinta on poistettu, toipuminen voi olla epämukavaa ja kivuliastakin verrattuna LASIKiin ja SMILEen. Toipuminen on tietenkin hitaampaa, koska sarveiskalvon pinnan epiteelin kasvaminen paikalleen kestää normaalisti 3–5 päivää. Kipulääkkeiden lisäksi oloa voi helpottaa huomattavasti, jos silmässä pidetään terapeuttista piilolinssiä.
Toipumisajan epämukavuudesta huolimatta PRK houkuttelee edullisella hinnallaan niitäkin, joille FemtoLASIK ja SMILE soveltuisivat.
Optinen lopputulos PRK-leikkausten jälkeen on yleensä aivan SMILEen tai LASIKiin verrattava. Kuitenkin PRK:ssa on suurempi riski arpisamentuman (haze) kehittymiseen leikkauksen jälkeisinä kuukausina. Tämä on onneksi hoidettavissa kirkkaaksi kortisonitipoilla, kunhan hoito aloitetaan heti jos oireita ilmenee. Asiakkaan täytyy siis tarkkailla näköään ja ottaa kirurgiin välittömästi yhteyttä, jos näkö sumenee.
PRK:n jälkeen tarkentaminen on hankalampaa kuin SMILEn tai LASIKin, koska silloin täytyy tehdä uusi pintalaserointi, ja varata aikaa toipumiseen. Toinen PRK lisää jo merkittävästi arpisamentuman riskiä.
On kuitenkin silmien rakennetyyppejä, joihin vain PRK-laserleikkaus soveltuu. Tällöin otetaan tarkistuslistaa ja valmistaudutaan siihen, että muutamat päivät ovat epämukavia.
PRK on joissakin tapauksissa paras tai ainoa soveltuva tekniikka korjausleikkaukseen, koska läpän noston riskitasoa on vaikea määrittää etukäteen, varsinkin jos ensileikkauksen dokumentteja ei ole saatavilla, ja tarkentavan toimenpiteen tekee muu kuin ensileikkauksen tehnyt kirurgi.
Silmiesi sarveiskalvojen paksuus vaikuttaa tekniikan valintaan
Normaali sarveiskalvon paksuus on 500–550 mikronia – eli hiukan yli puoli millimetriä. Laserleikkaus ohentaa sarveiskalvoa hieman, ja siksi on hyvin tärkeää, että silmäkirurgi huolehtii riittävästä jäännöspaksuudesta. Tällöin hän varmistaa, että keratektasian riski on häviävän pieni.
Jäännöspaksuus (residual stromal thickness, RST) on se määrä kudosta, joka jää sarveiskalvon paksuudeksi laseroinnin jälkeen läpän tai kannen alle. PRK-toimenpiteen jälkeinen jäännöspaksuus on puolestaan koko se sarveiskalvo, mikä jää jäljelle taittovirheen poistaneen laseroinnin jälkeen. Jäännöspaksuus lasketaan sarveiskalvon keskellä sijaitsevasta ohuimmasta kohdasta.
Kansainvälisesti hyväksytty suositus on, että sarveiskalvon jäännöspaksuuden olisi parasta pysyä vähintään 300 mikronissa – varsinkin nuorissa silmissä. Ektasian riski on keski-ikäisellä pienempi, koska yksilöllisen kudostyypin käyttäytymisestä on enemmän tietoa, ja ektasia ilmenee yleensä jo nuorella iällä. Terveissä ja normaalimuotoisissa sarveiskalvoissa hiukan ohuempikin jäännöspaksuus voi siis olla keski-ikäisen tapauksessa turvallinen. Silti täytyy muistaa, että 250 mikronia pidetään viimeisenä alarajana.
Leikkauspäätöksiä tehdessä sarveiskalvon paksuus on yksi keskeisimmistä asioista, mutta myös sen etu- ja takapinnan muodot, taittovirheen laatu, ikä, sukuhistoria ja monet muut terveyteen sekä elämäntapaan liittyvät tekijät määrittävät yhdessä riskitason.
Normaalipaksuisesta ja -muotoisesta sarveiskalvosta saa leiketekniikoilla (SMILE, CLEAR, FemtoLASIK ja LASIK-tekniikat) hoidettua pois jopa 12 D likitaitteisuutta. PRK valitaankin lähinnä silloin, kun sarveiskalvot ovat poikkeuksellisen ohuet.
SMILE-leikkaus kuluttaa sarveiskalvoa hiukan LASIK-toimenpidettä enemmän saman taittovirheen hoitamisessa. Tämä johtuu siitä, että nykytekniikka sallii ohuimmillaan 80 μm läpän (μm = mikrometri eli millimetrin tuhannesosa), kun taas SMILEn kansi voi olla ohuimmillaan 100 μm. Niinpä FemtoLASIKilla säästetään jo tässä 20 μm. Lisäksi etu- ja takaleikkeen tekeminen SMILEssä kuluttaa muutaman mikrometrin enemmän sarveiskalvoa verrattuna siihen, että FemtoLASIKissa tehdään vain yksi leike läppää muodostettaessa.
Taittovirhekirurgi Jarno Ylitalon näkemyksen mukaan SMILEn kantta ei voida laskea jäännöspaksuudeksi. Kannen alta poistettava leike on myös pienten taittovirheiden tapauksissa niin paksu, että kansi on leikkeen poistuttua väistämättä purjemainen, pinta-alaltaan hieman laajempi kudos verrattuna alla olevaan silmän sisäistä painetta tukevaan muotoon. Siksi kannesta ei voi olla riittävää tukea pohjastroomalle ektasiariskiä arvioitaessa.
Tekniikoiden muunnosten markkinointi
Joitakin perustekniikoiden muunnoksia markkinoidaan uutuuteen liittyvillä mielikuvilla, vaikka ne eivät olisikaan viimeisintä huipputeknologiaa. Varsinkin PRK:sta on tehty pienillä muutoksilla ”uusia tekniikoita”, joille on keksitty hienolta kuulostavia tuotenimiä. Toivottavasti tällaisten brändien kehittelyssä ei ole aikomuksena ollut hämätä asiakasta kuvittelemaan, että vanhan tekniikan pieni muunnos olisi täysin uudenlainen tekniikka – mutta sellainen käsitys silti helposti syntyy.
Markkinointi ei aina auta ymmärtämään, mitä silmille ollaan tekemässä. Saatetaan esimerkiksi korostaa, että sarveiskalvoon ei kosketa terällä – ikään kuin se olisi uutuus,että koko toimenpide tehdään laserilla.
Totta on, että vanhassa keratomilla tehtävässä LASIKissa käytetään metalliterää, mutta vertailu silti ontuu, koska keratomia käytetään nykyään Suomessa enää hyvin vähän. On jo aikoja sitten siirrytty FemtoLASIK-, SMILE- ja CLEAR-tekniikoihin, joiden huomattavasti pienemmät pintakäsittelyt tehdään laserilla – eli samaan tapaan kuin kosketuksesta vapaiksi mainostetuissa pintalaseroinneissa.
Käytännössä siis mainostettu vapaus kosketuksesta ei tarjoa kovinkaan suurta etua, paitsi ehkä mielikuvien luomaa turvallisuudentunnetta, joka toki auttaa pysymään rauhallisena ja siten helpottaa toimenpiteen sujuvuutta.
Toisaalta olisi parasta, että turvallisuudentunne perustuisi pikemminkin tietoon ja takuisiin.
Kaiken lisäksi PRK:n muunnosten mainonnassa saatetaan jättää mainitsematta, että lasersäde kohdistetaan koko hoidettavan alueen pintaan, sen sijaan että se tekisi ympyrän muotoisen hyvin ohuen viillon, kuten LASIK- ja FemtoLASIK-leikkauksissa, tai vain 2–4 mm:n viillon kuten SMILE- ja CLEAR-leikkauksissa.
Niinpä kun pintalaseroinnin mainonnassa sanotaan, että se on vapaa kosketuksesta, on parasta ymmärtää, että käytännössä koko käsiteltävä alue silti kuoritaan pois, ja kyseessä on huomattavasti suurempi avohaava verrattuna sekä keratomiterällä tehtävään LASIKiin että kokonaan laseria käyttävään FemtoLASIKiin – puhumattakaan SMILE- ja CLEAR-leikkauksista.
Käsitellyn alueen laajuudesta johtuu, että PRK-laserleikkauksesta toipuminen on hitaampaa ja epämiellyttävämpää. Uudemmissa tekniikoissa laserkäsittely kohdistuukin valtaosin sarveiskalvon sisäosaan. Kun silmän pinta jää suurimmaksi osaksi koskemattomaksi, toipuminen on nopeaa. Syvemmälle sarveiskalvoon kohdistuvissa toimenpiteissä on toki muitakin etuja sekä myös riskejä, joista kuuluu keskustella hoidosta vastuun ottavan kirurgin kanssa.
On syytä pohtia koko kosketuksesta vapauden käsitteen käyttöä laserkirurgiassa, sillä se saattaa tuottaa harhaanjohtavia mielikuvia alaa tuntemattomille. Jotta näkö paranisi, on käytännössä pakko jollain tavalla fyysisesti muotoilla sarveiskalvoa. Lasersäde siis koskettaa silmän pintaa ja höyrystää soluja – eli käytännössä leikkaa siinä olevia kudoksia, aivan kuten keratomiterä.
Ylipäätään kun tehdään kirurgisia toimenpiteitä ihmiskudoksiin, väistämättä niitä leikataan jollain menetelmällä – oli se sitten lasersäde tai metalliterä. Siksi toimenpide on nimeltään leikkaus eikä taikatemppu.
Toki markkinoivien tahojen etu on – ainakin lyhyellä tähtäimellä – kertoa valikoidusti vain myynnin kannalta sopivat osat totuudesta. Yllä käsitellyn esimerkin mainonnassakin tavallaan puhutaan totta, mutta jätetään mainitsematta, että kyse on käytännössä 1980-luvulla kehitetystä PRK-tekniikasta, jota on brändäilty uudelleen.
Kun klinikan työntekijöiltä sitten kysytään suoraan, onko kyse PRK-leikkauksesta, vastaukset voivat olla hyvinkin epämääräisiä.
Suhtaudu tervehenkisellä varauksella tahoihin, jotka eivät anna ymmärrettäviä vastauksia kysymyksiin heidän käyttämistään tekniikoista.
Toki näinkin markkinoitujen laserleikkausten tekniikat voivat tuottaa hyviä tuloksia osaavissa käsissä. PRK on edelleen laajalti käytössä oleva tekniikka ja joissakin harvinaisissa tapauksissa parempi kuin uudemmat tekniikat.
Jotain kuitenkin kertonee se, että PRK-laserleikkaukset ovat jo pitkään olleet vähenemään päin. Jos PRK olisi käytännön tasolla parempia tuloksia antava tekniikka, niin sitä käytettäisiin taatusti enemmän – varsinkin kun hintakin on uudempia tekniikoita edullisempi.
Myyntitilanteissa voidaan toki tarjota monenlaisia selityksiä alaa tuntemattomalle. OcuCoach-tarkistuslistan käyttö on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa et ole aivan varma siitä, mitä sinulle ollaan myymässä.
Topografia- ja wavefront-ohjatut LASIK-toimenpiteet
Klinikoilla voi olla erilaisia kauppanimiä myös topografia– ja wavefront-ohjatuille FemtoLASIK-leikkauksille. Ne ovat tekniikoita, joilla tasoitetaan sarveiskalvojen normaalista poikkeavia muotoja. Yleensä näiden tekniikoiden käytölle on jokin erityinen syy.
Topografia- ja wavefront-ohjatut leikkaukset vaativat paljon tietotaitoa silmäkirurgilta ja häntä avustavalta teknikolta, eivätkä välttämättä tuo paljoa lisäarvoa, jos sarveiskalvot ovat rakenteeltaan normaalit ja lasikorjauksella on saatu ennen leikkausta täysi näöntarkkuus. Muotopoikkeamia käsitellään tässä artikkelissa >>
Huom: Tietämys kasvaa koko ajan, kun tekniikat edistyvät ja kehitetään parempia seuranta-, seulonta-ja analyysimenetelmiä.
Tämä artikkeli perustuu teoksen Loppu linssiinviilaukselle lukuun 3.6B, jonka ensisijaisina lähteinä ovat taittovirhekirurgi Jarno Ylitalon (LL, FEBO) haastattelut sekä hänen tuottamansa sisältö.
KAIKKI ARTIKKELIT